ELOAJO 2000

ELOAJO 2000

Eloajo on Kyrösjärven seudun moottoripyöräkerhon syksyinen kokoontumisajo. Päivän aikana ajellaan pikku lenkki ja suoritetaan järjestäjän keksimiä pikku tehtäviä. Niin tänäkin vuonna. Starttipaikka oli Hämeenkyrön Esso lauantaina kello 11.00. Me starttasimme Vilppulan perämetsistä kohtauspaikkaa kohden aamusella. Matkalla oli kaikenlaista ISOA ja ihmeellistä.

Kokoontumispaikkaa olikin määräaikaan mennessä kokoontunut mukava määrä innokkaita kisailijoita. Paikalla oli ystäviämme "rajan toiselta puolelta"...

Tanja ja Arska olivat kehitelleet visaisen ajolenkin tehtävineen. Kartat saatuamme ampaisimme innokkaina matkaan kohti ensimmäistä tehtävää. Kyröskosken suurlavan parkkipaikalla meitä odotti uljas, jo ehkä kuitenkin parhaat päivänsä nähnyt mopo pujotteluradan merkeissä. Ajotyylejä oli yhtä monta kuin kuljettajiakin.

Toiset ajoivat hieman hitaammin.....

... ja toiset nopeammin.

Vaikka kisamopossa ei ollut esim. etujarrua, joukkueemme ei silti ollut nopeimpien joukossa!! Ehkä syynä olikin se jumittava takajarru tai huima teho - vehje lähti kuin mummu metrisestä kinoksesta.Samalla paikalla oli toinenkin visainen tehtävä. Pallolla piti heittää mahdollisimman monta muovimukia nurin.

Taaskaan joukkueemme ei pärjännyt. Epäilemme yli sallittujen tuuliolojen olevaa sivutuulta.( 0 kaatunutta kuppia!)

Joukkueemme ei tästä lannistunut, vaan keulien (puoli joukkuetta) lähdimme kohti seuraavaa rastia. Karhen kauppakeskuksen pihassa vastasimme todella visaisiin A1-kortti kysymyksiin. Kysymykseen tien luikkaudesta veikkasimme sileähkön takarenkaan vaikuttavan enemmän kuin sateen. Nooh, ja eikun eteenpäin taas puoli joukkuetta keulien.

Hannun laivalaiturin kohdalla mieltämme kiusattiin vierasmaalaisilla sanoilla. Taktiikkana käytimme "mitä sanasta tulee mieleen"-tekniikkaa ja muilta kilpailijoilta vastauksia urkintaa. Kuljettajien kovin miettiessä visaisia sanoja, mopot odottivat niin somasti rivissä.

Ja eikun eteenpäin... koska olimme endurohenkisillä mopedeilla liikkeellä, pientä hiekkatietä pitkin.... Seuraavalle rastille joukkueemme suoritti niin vauhdikkaan lähestymisen, että ajoimme ohi. Käännös ja takaisin Villa "arskatanja" pihaan. Tehtävänä oli arvata/tietää pihalla olevien mopedien nimet, syntymävuodet ja "kengän" kuutiotilavuus.

Takan oleva "ural" oli helppo nakki, mutta entä nämä muut?

Tässä Jukka kuolaa salaa Pirkon separia, vaikka ei julkisesti tunnustakaan muoviluotipyöristä haaveilevansa...

Kurun legendaariseen matkahuollon kahvioon oli jälleen pakko pysähtyä "sumpille" ja sekös mielet iloiseksi teki :)

Kurun jälkeen oli vuorossa muroleen kanavakahvilan parkkiksella lisää visaisia tehtäviä. Piti muistaa erilaisten kokoontumisajojen lukumääriä montako kertaa kukin oli järjestetty, joukkueemme taisi tietää vain päitsien lukumäärän...

Muroleen kanavalta pikkuteitä pitkin Terälahden vanhan SUURshellin seinää tuijottelemaan ja arvailemaan mikä pääkaupunki kuuluu millekin valtiolle. Miiti ja Marko tuttuun tyyliin tiesivät paljon mutta arvasivat suurimman osan...

Sitten Marko sai Terälahden kyläkaupan pihassa paikalliselta hemmolta kuuman vihjeen OIKOTIESTÄ varsinaiselle kokoontumisajopaikalle. No, reitti oli kyllä hieno, kaunis mutkainen ja mäkinen mökkitie, mutta jos olisi jatkanut suunnistamista loppuun asti, niin olisimme ehkä ehtineet tuntia aiemmin perille... tosin asiaan saattoi vaikuttaa se että Miitin hondaa piti korjata (taas), Miitin urvuuteltua sydämensä kyllyydestä pieniä mökkiteitä, oli rekkari haljennut melkein irti poikki ja sitä piti sitoa mustekaloilla jottei olisi vallan pudonnut.

Paikka oli Isosaaren leirikeskus Viitapohjasta hieman länteen. Mopot jäi rannalle ja porukka ajettiin veneellä saareen.

Vielä oli jäljellä ammuntaa pienoispistoolilla (Marko ampui huti, nelosen, seiskan, ysin ja kahdentoista), ja Miiti hyppi narulla 24 kertaa 15 sekunnissa (ei ihan speden vauhtia)

Lopuksi vielä kuva iloisesta kokoontumisajolaisesta, kaunokaisesta nimeltä Iiris:

Ja tässä Iiriksen isukki ajaa saaristolaisenduroa (nukahtikohan se Iiris tässä kyydissä...?):

Joukkueemme tuli suoritusten tasoon nähden uljaasti kahdeksanneksi ja voiton vei expuhjoht. Arska vaimoineen, valitettavasti kuva voittajista oli epäonnistunut(arska pistähän kuvaa tulemaan). Palkintojenjako oli kaikille tasapuoliseti epätasapuolinen, eli Jukka sai barbit ja kaikki muut myös jotain. Team Ural tässä paheellisesti venäläistä tupakkaa ja kirkkoviiniä:

Kun sitten saavuttiin sunnuntaina sateessa kotiin Tammikoskelle, intoutui akanpentele vielä revittämään pihamaat perunapelloksi :)

email: sawdoc@sci.fi kaikennäköistä viestiä, kommenttia ja tarinaa voi heittää em. osoitteeseen.